Kävin ajamassa Espoo- Tampere - Espoo mutkan taas kerran yhteen putkeen,
mutta tällä kertaa puolisoni ihka uudella autolla, jossa on melkoisen
vahva uuden auton tuoksu. Se aiheutti jo ajomatkalla pienoista
päänsärkyä mutten kiinnittänyt siihen liiemmin huomiota. Kauheus alkoi
seuraavana päivänä.
Minulla ei ole migreeniä. Ei ole koskaan ollut, enkä kärsi sellaisesta, joten en voi täysin tietää minkälainen paha migreeni on, mutta luulen, että koin sellaisen, sillä luulin kuolevani päänsärkyyn. Krapulan minä valitettavasti tiedän, joten siihen vertaaminen onnistuu jo hieman vahvemmalla pohjalla ja väitän, että kävin lävitse elämäni pahimman krapulan ilman tippaakaan alkoholia. Mutta mikä on krapula ilman juominkeja?
Minulla ei ole migreeniä. Ei ole koskaan ollut, enkä kärsi sellaisesta, joten en voi täysin tietää minkälainen paha migreeni on, mutta luulen, että koin sellaisen, sillä luulin kuolevani päänsärkyyn. Krapulan minä valitettavasti tiedän, joten siihen vertaaminen onnistuu jo hieman vahvemmalla pohjalla ja väitän, että kävin lävitse elämäni pahimman krapulan ilman tippaakaan alkoholia. Mutta mikä on krapula ilman juominkeja?
Paha se ainakin oli, oksentelua ja sellainen hedari, että luulin aivoverisuonen katkeavan. En millään ymmärtänyt mikä minua yhtäkkiä herätessäni vaivasi, mistä ihmeestä sain järkyttävän päänsäryn ja miksi aloin hetken perästä oksentelemaan. Mitään kunnon syytä ei tuntunut löytyvän kunnes vaihtoehdot rajautuivat ja jäljelle jäi uusi auto.
 |
| Mun autossa tuoksuu vain villasukka ja sateella navetta |
Tietyllä tapaa tuntuu aivan järkeen käyvältä, että uudet tekstiilit ja varsinkin autojen valmistuksessa käytettävät liimat ja verhoilun palotorjunta ym kemikaalit höyrystyvät ja leijuvat tuoksuna autossa sen käyttöönoton jälkeen. Vaan kai niitä jotenkin säädellään eikä vaarallisia aineita ole lupaa käyttää? Toisaalta mietin, että joskohan ylireagoin ja kyseessä onkin jokin vatsaperäinen, mutta kun ei siihen oikein löytynyt mitään lisätodisteita. On siis lähdettävä penkomaan netin ihmeellistä maailmaa aiheesta.
Mitä kaikkea autojen kemikaaleista löytyikään!
Lyhyen taustatutkimukseni perusteella merkittävimmäksi huolenaiheeksi nousi palonestoaineilla käsitellyt verhoilutekstiilit. BFR, brominated flame retardants, kemikaali hajoaa Deka-BDE yhdisteiksi, jotka hajoavat auringon valon vaikutuksesta monenlaisiin partikkeleihin ja näillä kaikilla on todettu merkittäviä terveysvaikutuksia. Yhdisteiden arvojen seuraamista suositellaan autoteollisuudessa ja toksisten päästöjen vähentämistä kaikin tavoin. Riippumattomissa tutkimuksissa näitä yhdisteitä kuitenkin löytyy aika ajoin uusista autoista yli sallittujen rajojen. Hajotessaan nämä yhdisteet muodostavat uusia komponentteja, joiden vaikutuksista terveyteen ei ole tutkittua tietoa, itseasiassa kaikkia muodostuneita tai mahdollisia yhdisteitä ei edes tunneta. Huh!
Näitä tekstiilien palonestoaineina käytettyjä ihmisen tekemiä yhdisteitä on löytynyt ruotsalaistutkimuksissa mm äidinmaidosta. Suomessa THL seuraa äidinmaidosta löytyviä yhdistejäämiä. Ihmisessä kemikaalien puoliintumisaika vaihtelee muutamasta viikosta pariin päivään, joten ne kiertelevät elimistössämme suhteellisen kauan. Sen verran kauan, että voivat vaikuttaa kehitteillä olevaan sikiöön ja sukusoluihin ja ovat myös munuais- ja maksatoksisia sekä syöpää aiheuttavia. Toinen huh, mutta jo hieman masentuneemmin.
Lukemani tekstit, tutkimukset ja artikkelit ovat melkoisen hankalaa termistöä eivätkä ne oikein ota selkeästi kantaa mihinkään. Varmaa on, että elinympäristössämme liikkuvia ihmisen tekaisemia yhdisteitä ja niiden muodostamia uusia yhdisteitä ei ole tutkittu riittävästi ja iso osa tätä tämän hetkistä kemikaalitutkimusta on mallinnoksia eli sellaista tieteellistä päättelyä kemiallisilla kaavoilla ei havainnointitutkimusta fysiologisista vaikutuksista elimistössä. Epätoivoinen äääh.
Mitenpä sitä osattaisiin tutkiakaan, kun kukaan ei kerro eteenpäin, että sai muuten elämänsä hedarit uudessa autossa tai epäilee sen johtuvan siitä. Kukaan ei oikein tiedä, että millaisia oireita pitäisi tarkkailla tai voiko epäilemästään oireilusta ilmoittaa jonnekin? Kuka tästä tiedosta olisi kiinnostunut ja nolaanko vain itseni, jos otan asian puheeksi? V***u!
Taustojen selvittely ja tonkiminen itsenäisesti on haastavaa ja vie aikaa. Itsekin olen tässä ihan kieli- ja aivot solmussa noiden kaikkien yhdisteiden kanssa. Tämä on taas tätä hiton kuluttajan vastuuta, jota meiltä penätään, että pitäisi kysyä ja vaatia tuotteiden valmistajilta vastauksia ja olla aktiivinen, mutta miten aktiiviseksi tässä itse kukin voi ryhtyä? Kun ei ymmärrä noista termeistä ja jutuista hölkäsen pöläystä niin mitä se hyövää pidemmän päälle kysellä valmistajalta yhtään mitään, ne on vastauksensa ja raporttinsa vääntäneet ammattilaisten toimesta, jottei heidän juttujaan tongittaisi ja saadaan keskustelut tyssäämään siihen, kun ei yks tavallinen tallero pysty kyseenalaistamaan. Tää on ihan järkyttävä suo!!!
Johtopäätöksiä
Olipa oireeni sitten peräisin autosta tai ei niin kyllä nämä löytämäni artikkelit ja kirjoitukset siihen viittaavat, että se voisi olla täysin mahdollista. Nähtäväksi jää toistuuko kauhea autokrapulani. Nyt jo pelottaa seuraava ajomatka.
Ainakin se on varmaa, että tuuletamme uutta autoa hyvin tarkkaan ja varsinkin aurinkoisten päivien jälkeen, sillä lämmetessään autossa mahdollisesti olevat haitalliset kemikaalit reagoivat ja hajoavat entistä kiivaammin. Vielä voisi ottaa varman päälle ja yrittää välttää pitkiä matkoja uudella autolla seuraavan 6kk ajan sillä se vaikuttaisi lähteiden mukaan olevan aika jolloin villein pöliseminen tapahtuu. Eniten huolestuttaa kuitenkin puolisoni, hänelle tulee järjettömän paljon altistusta elämänsä aikana. Se ei tunnu reilulta.
Hyvin maalaisella tai arkisella järjellä päädyn tähän simppeliin lopputulemaan; ostan mieluummin käytettyä, sillä kaiken lukemani perusteella suurimmat pitoisuudet mitä tahansa irtoavaa kemikaalia, liittyy aina uusiin tavaroihin, kalusteisiin, kodinkoneisiin, autoihin ja tekstiileihin. Se periaatepäätös ei voi mennä missään kohdin pieleen noin ekologisesti ajateltuna. Kunhan ei osta kaikkea maistelevalle taaperolle kirpparilta lyijymaalilla siveltyjä 50-70 luvun leluja tai muovisia leluja ylipäänsä tai mikromuovia sisältäviä vaatteita tai... Ollankohan me ihan tuhoon tuomittuja jo?
Hyvin maalaisella tai arkisella järjellä päädyn tähän simppeliin lopputulemaan; ostan mieluummin käytettyä, sillä kaiken lukemani perusteella suurimmat pitoisuudet mitä tahansa irtoavaa kemikaalia, liittyy aina uusiin tavaroihin, kalusteisiin, kodinkoneisiin, autoihin ja tekstiileihin. Se periaatepäätös ei voi mennä missään kohdin pieleen noin ekologisesti ajateltuna. Kunhan ei osta kaikkea maistelevalle taaperolle kirpparilta lyijymaalilla siveltyjä 50-70 luvun leluja tai muovisia leluja ylipäänsä tai mikromuovia sisältäviä vaatteita tai... Ollankohan me ihan tuhoon tuomittuja jo?
- Aino
Kirjoitusta varten koluttuja lähteitä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3