perjantai 2. kesäkuuta 2017

Haaste 2017: Ei se ole vaatteista kiinni


Haluan tänään jakaa tällaisen hyvinkin ajattelematta ja ronskisti savoiskarjalaiseen sananparteen väännetyn sitaatin, jonka näin yhden instassa seuraamani minimalistibloggarin, Courtney Carverin feedistä.

"Et ikänä löyvvä mittään päällepantavaa, joka tekkee siusta kauniin, fiksun tai rakastetun, jollet usko et sie oot jo!"



Vaatteet alkavat hajoilemaan


Tätä ihanuutta löytyy lisää sivustolta bemorewithless.com. Hän on se nainen, joka käsittääkseni ensimmäisenä alkoi harrastelemaan hitiksi tullutta capsule wardrope hommaa eli semmoista vaatevarastoa, joka koostetaan kolme kertaa vuodessa 33 kappaleesta, joita käytetään se nelisen kuukautta. Hakeva löytää kyllä aiheesta helposti. Minulla ei ole siihen henkilökohtaisesti oikein mitään sanottavaa, kun en kapselijuttuja sillain harrasta.

Se miksi tuo edellä lainattu iski syvälle tajuntaan tapahtui oikeastaan eilisten kokemusten seurauksena. Olin ravintolassa toista kertaa viikon sisällä! Se on jo sinällään hyvin hyvin kummallista. Minulla oli kuitenkin hyvä syy; kuoppasin kollegoideni seurassa kohta suljettavaa osastoamme Kätilöopistolla.

Omituisuuksien jatkoksi parkkeeraavat kaikenkarvaiset asuvalintani ja se, että todella typerää asustustani kehuttiin! Jouduin eilen tilanteeseen, jossa ne ainoat farkkuni killuivat pyykkinarulla märkinä ja lopulta ihanaisien kesäkuun tuulahdusten vuoksi puin päälleni mekon, alle juoksutrikoot ja päälle reikäisen neuleen. Hieman epäilin asuvalintaani, mutta kun "ei ne mun vaatteet vaan ne ihanat ihmiset siellä", eiks niin?

Eikä se mitään, että nauruntirskahduksia purkautui hassujen päähänpistojeni, hippimäisen lookkini ja muun möhelöyteni takia. Sellainenhan minä olen ja tuntui hyvältä olla kaunis, fiksu ja rakastettu niiden hörhöjuttujen lisäksi. Kai siinä sisäisessä hyvässäolossa ja rehellisessä aitoudessa oli jotain sen verran kiehtovaa, että lopulta minun piti lähteä juttusille pyrkiviä ihmisiä karkuun. 

Ihmiset kiinnittävät huomiota vaatteisiin ja ulkonäköön, mutta eivät ehkä sillä tavoin kuin luulemme. Seppälän vanhaa, liian isoa ja rupuista mekkoani kävi kehumassa muutama. Kukaan ei huomauttanut UFF:lta aikoinani ostamani neuleen reistä tai nilkoista pilkistävistä juoksutrikoista. Ihmiset eivät huomaa vaikka käytännössä minulla on päälläni aina samat vaatteet. Ei se taida pelkästään vaatteista johtua, kun näytämme nuhjuisilta ja väsyneiltä eikä sekään kun näytämme seksikkäiltä ja kiinnostavilta.


- Aino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3