Haastepäivitystä maalis-huhtikuulta

Asetin tälle kuluvalle vuodelle 2017 haasteen, joka menee suunnilleen näin:"Tänä vuonna en hanki itselleni mitään". Koko homman alkua voi ihmetellä täällä näin ja jatkoa piisaa täällä näin.

Ainoat farkkuni ovat edelleen ehjät. Harmi etteivät ole merkiltään Levikset. Pyörittelin nimittäin mielessäni ankean huumorini höyryisiä "Levikset repee" otsikkoa, mutta sitä päivää ei koskaan tule. Vaatteista ei jaksa nyt enempää höpistä joten käydäänpä läpi haasteeseeni kuuluvia kinkkisempiä juttuja.

Pyrkimykseni on siis tulla toimeen vuoden verran sillä mitä meillä jo on. No, meillä on edelleen melko paljon kaikenlaista. Hammasharjoja oli joitain kappaleita varastossa. Samoin kätköistä löytyi vähälle käytölle jäänyt sähköhammasharja, johon oli hankittu megapakkaus vaihtopäitä. Tämän vuoden osalta kuluttelen niitä loppuun. Muoviset vaihtopäät aiheuttavat joka kerta omantunnon soinausta ja bambuharjaa on ikävä.

Harjoista päästään toiseen olennaiseen kulutushyödykkeeseen nimittäin hammastahnaan. Olenkin laittanut hammastahnani reseptin julkisesti arvosteltavaksi tänne näin. Nyt on kuitenkin tilanne jossa piparminttuöljy sekä kookosöljy on loppu. Tehtailemani hammastahnaerä on tällä hetkellä vain kookosöljyä ja soodaa ja seuraavaksi kai mennään pelkällä soodalla. Kookosöljyä tahtoisin jossain vaiheessa hankkia hammastahnaa varten, mutta miten perustelen hankinnan haasteeni puitteissa sillä minä en, emmekä me, enää käytä kookosöljyä ruuanlaitossa sillä siihen ei ehkä sittenkään ole niin painavia perusteita. Öljy kuin öljy.  Rasva kuin rasva. Ei niitä rasvoja sillain tarvita, että pitäisi tölkistä suuhunsa kauhoa.

Lapsille laitan joskus salaa lurauksen MCT-öljyä sillä sitä on vielä kaapissa pullollinen ja siitä saa kaloreita, kun ei tuppaa ravitseva, täysipainoisesti koottu, äidin rakkaudella väkertämä sapuska aina maittaa. Itse kulutan rakkauttani riittämiin hyvällä ruokahalulla enkä koe kaipaavani mitään lisukkeita purkeista D2- ja B12- vitamiineja lukuunottamatta. Ruokaa en laske haasteeseeni kuuluvaksi sillä se olisi jo hieman liikaa. Voisin toki ruokkia itseäni puutarhan puolella vuohenputken ja muutaman muun maasta puskevan villiyrtin avuin.

Ihon hoitoon käytän vuorostaan oliiviöljyä ja se on ollut tässä kohden pintakuivalle iholleni tehokkaampi ja kelpaa pienissä määrin ruuanlaittoonkin. Palasaippua toimii eikä shampoota ole juurikaan tarvinnut. Shampoota löytyy palamallisena, jos jostain syystä tarvitsisin. Deodorattikin minulla on. Ainakin sen kaltainen.

Minulla oli kaksi kristallideodoranttipuikkoa. Toisen hankin vuosia sitten Hämeen Keskiaikamarkkinoilta ja toisen Nizzasta. Molemmat kokivat kovan kohtalon iskeytyessään kylpyhuoneiden lattioihin.

Keräilin sirut ja säilyttelin niitä purkissa miettien, että mitä ihmettä niille teen. Lopulta keksin pistää mieheni tyhjentämään Urtekramin rollonpulloon murskattua kristallisirua ja vettä sekä jokusen laventeliöljytipan. Siinä se minun "deodorantti". Toimii silloin tällöin tai useimmiten ;)

Näiden lisäksi on vielä joukko meikkejä, joita en juurikaan käytä, joten eiköhän ne vuoden ajaksi riitä. Laitan päivittäin kulmakarvat kuosiin ja käyttelen kaakaojauhetta poskilla. Muu ehostus on karsiutunut enkä omista esim ripsiväriä, kun en sitä oireilevien silmieni vuoksi pystyisi käyttämään.

Ei ole tullut ostamisen tai hankkimisen tarvetta. Ei mitään aitoa tarvetta ainakaan. Jotain semmoista mietin, että miten haasteeni taipuu, jos tarvitsen jonkin lääkkeen tai sellaista, mutta totesin, että ei sentään kukaan odota minun ryhtyvän täysin idiootiksi ja viiden lapsen äitinä riskeeraavan terveyteni vain jonkun mielenoikun vuoksi. Tarvittavat lääkkeet hankkisin itselleni ja kasvisruokailijalle suositellut vitamiinilisät (D ja B12) otan kiltisti ilman sen kummempia kokeiluja.

Monet pikkuhärpäkkeet kuten hammasvälirassaimet, vanupuikot, hammastikut, huulirasvat, purkat ja pastillit, saniteettipyyhkeet, nenäliinat ja laastarit on kyseenalaistettu jo aikoja sitten ja todettu, ettei sellaista pientä sälää tosissaan tarvitse, mutta niihin on helppo jäädä koukkuun. Sellainen arsenaali kaikkea pientä tarpeellista, kertakäyttöistä, kulki laukkuni pohjalla "hätävarakitissä" vuosia.

Toisaalta, jos tarvitsisin laastaria niin sen voisin korvata vaikka eksoottisella piharatamolla. Mieheni suureksi huvitukseksi tämäkin on kokeiltu. Kerran Porvoossa ei ollut rakkojen päälle häthätään muuta kuin niitä ratamon lehtiä ja kivaltahan ne näytti pursuillessaan balleriinojen kantapäistä. Siltikin matkaa Tingelstiina Vappusen sykähdyttäviin ruohotöppösiin :D

- Aino