tiistai 28. helmikuuta 2017

Talviloma

Olen pahoillani, mutta digipaastoan.

Tällä blogillani on minulle tärkeä tehtävä. Kirjoitan, että kirjoittaisin ja joku lukisi. Tilastoista näen, että lukijoita on paljon, joka päivä, vaikka en julkaise mitään. Se on hämmentävää. 

Hämmentävää on myös se, miten helposti tunnen olevani tietyllä tapaa vastuussa lukijoilleni ja velvollinen pitämään heistä, teistä, huolta. Ilmoittamaan, että olen. 
Olen olemassa. Ajattelen teitä.

Kirjoittaminen on niille, joilla on tarve paeta, mutta halu antaa.

Olen pakosalla. 

- Aino

torstai 16. helmikuuta 2017

Älä Hanki Mitään- haastepäivitystä helmikuulta




Asetin itselleni Älä Hanki Mitään- haasteen kuluvalle vuodelle. Homman alku löytyy tämän linkin takaa. Jokunen aika on haasteen aloituksesta vierähtänyt. Hankittavaa tai ostettavaa ei ole ollut. Eikä vaikeuksia ostolakon suhteen. 

Sellaista tuskallista vierottautumista ostamisesta ei toisaalta edes kannata odottaa, sillä en pidä ostamisesta, kaupoissa käymisestä, en mainoksista enkä muutoinkaan halua hankkia mitään. Se on ollut näin jo jonkin aikaa, joten tässä asiassa ei minun osaltani ole mitään uutta tai haasteellista. Joitain ajatuksia on mielessäni haasteen osalta kuitenkin pyörinyt. Lähinnä sellaisia inventaarioluonteisia seikkoja.



käytössäni olevat pitkähihaiset


Yhdet farkut ja neljä paitaa

 


Ensialkuun olin huolissani, että jos ainoat farkkuni hajoavat tai jokin muu vaate sillä minulla ei ole paljoa vaatteita, mutta nyt se ei juurikaan huoleta. Osaan auttavasti korjaushommia ja löysin netistä lukuisia videoita ja ohjeistusta asian tiimoilta. Minulla on ompelukone sekä vielä melko paljon käsityötarvikkeita, joten enköhän selviä. Luultavasti kokeilen hieman vaatteiden muokkausta ja ehkä tehdä vanhasta jotain uuttakin. Katsotaan tarpeen mukaan.

Vaatevarastoni on muutoinkin karsiutunut paljon ja muokkautunut melko joustavaksi. Lähes kaikki vaatekappaleet käyvät yhteen kaiken kanssa ja vaatteet ovat monikäyttöisiä. Ajoittain löydän edelleen uusia kokoonpanoja ja tapoja käyttää olemassa olevia vaatteitani.


Arveluttavia yhdistelmiä



Muutama arveluttava yhdistelmäkin on ollut käytössä. Törmäsin tammikuussa sellaiseen pieneen uimapuku ongelmaan. Omistan bikinit. Kursitut bikinit, jotka ovat ehkä jo hieman isot, mutta menettelevät. Bikineistä lisää tästä näin.

Uimapuku minulta kuitenkin puuttuu ja vaikka kylpylöissä bikinit ovat ok niin uimahallissa pitäisi olla uimapuku. Ratkaisin asian vetäisemällä bikinien päälle urheilutopin. Hieman kyseenalainen ja ehkä hankalakin systeemi, mutta sillä mennään. Uimapukua ei ole tulossa ainakaan vuoteen.

Eksyn uimahalliin vain ja ainoastaan lasten vuoksi ja silloin on ihan se ja sama, mitä siellä hyisen kylmässä lastenaltaassa on päällä. Sauna on paras paikka ja siellä ei tarvita kuin laudeliina, joten tämä homma toimii "just fine". Laadukas uimapuku maksaa helposti 40-70€ ja niiden sovittelu ja etsiminen on tuskaa. Siihen nähden kolmiosainen viritykseni on huolettoman helppo ratkaisu.


Ulkonäköpaineet



Jollei vielä ole tullut esille niin ulkonäkööni kohdistuvilla ajatuksilla tai katseilla ei juurikaan ole minulle väliä. Joskus on ihan huvittavaa kerätä paheksuvia katseita ja joskus on kivaa, kun huomaa, että vilkuillaan sillä silmällä. En jaksa olla kovin huolissani, että mitä vuoden kuluttua vaatteistani ajatellaan. Toivottavasti sisältö olis kuitenkin edelleen ulkokuorta tärkeämpää.

Valkoinen collegepaita on ainoa mitä olen männä viikoilla hieman pyöritellyt mielessäni. Se kun ei ole enää niin kovin valkoinen vaan siinä on jotain tomaattitahraa rintamuksissa ja reikiä joiden paikkaamisessa en onnistunut toivomallani tavalla. Kaiken kruunaa keltaiset hikitahrat kainaloissa. Suoraan sanottuna se alkaa olla jo melko törkyinen, jopa minunkin mielestäni. 

Ongelma on siinä, kun minulla ei ole pitkähihaisia paitoja kolmea enempää ja niistäkin yksi on lämpökerraston yläosa, joten tietyllä tapaa sitä ei kai pitäisi käyttää päälipaitana. Lisäksi siinä on melkoisen imakka pinttynyt hienhaju, se on ollut vakkari pyöräilypaitani.
 
Lähtötilanne on siis kiperä, mutta eiköhän tähän jokin keino ilmiinny. Harmi, että menin pistämään haasteeni ulkopuolelle myös sosialisoimisen, sillä siinä kirjoittaessani en tajunnut miten monta kertaa olen lainaillut miehen pitkähihaisia vuoden vaihteen aikoihin. Nyt minulla pitäisi periaatteessa pitää näppini erossa niistäkin. Vaan eihän tämä olisi mikään haaste, jos voisin käydä miehen tai vaikkapa esikoisen kaapilla :)

Kaikkea muuta vaatetusta on varmasti ihan riittämiin. Kohtahan se on kesäkin täällä taas eikä pitkähihaisia tarvita, toivottavasti.


- Aino

tiistai 14. helmikuuta 2017

Hammaskeiju

"Äiti arvaa millaista unta näin! Siinä mä heräsin yöllä, kun tämä hammas tästä oli lähtenyt pois ja näin, kun hammaskeiju tuli. Juttelin sille ja sanoin, että haluaisin olla isona hammaskeiju ja sitten se otti minut mukaansa" pienin selitti aamupalansa lomasta silmät loistaen.

"Ihana uni! Vai haluaisit sinä olla hammaskeiju?" Sydän otti lisälyöntejä kuunnellessa tätä uskomatonta unitarinaa. Onnellinen kateus kävi rinta-alassa. Olisipa vielä tuollainen lapsen mieli ja maailma.

"Joo, haluaisin" vastasi pienin haikeana.

"Mut ei hammaskeijuksi voi alkaa" päräytti siihen tokari viisastellen. Koululaisen järkeen ei vauvasadut enää käy. Niiden taakse pitää kurkkia ja urkkia, vaikka mieli tekee vielä uskoa.

"Jaa-a no miksei. Mistä me se tiedetään, jokuhan se hammaskeiju on" yritin sovittelevasti, ettei pienin pahoittaisi mieltään jaettuaan herkän tarinansa.

"Niin mää tiiän" sanoi isompi tyttö virne naamaallaan ja vinkkasi päällään minua kohti. "Sinä käyt ne hampaat sieltä ja säilyttelet jossain"

"Hei, siis minä säilyttele mitään!" nostin kädet pystyyn. "En todellakaan säilytä yhtäkään hammasta".

En, sillä pistän ne kompostiin. Tai onhan hampaat tavallaan säilössä sittenkin. Joskus olin huolissani, että jos ne eivät maadukaan nopeasti vaan kasvavat vaikka vahingossa porkkanan sisään. Se olisi melko karu yllätys.

"Tiiättekö, kun teillä kaikilla on vähän omanlaiset hammaskeijut. En oikein ymmärrä, että miten ne voi olla niin erilaisia. Niinkuin pojun keiju, joka on ihan tohelo. Muistatteko, kun se ei halunnut matkustaa Turkuun vaan odotti, että poju hampaineen on palannut kotiin ja haki hampaan housuntaskusta ja laittoi rahat sinne?" 

"Niin ja se aina tuo hirveesti rahaa, mutta joka kerta myöhässä" jatkoi tokari pohtien asiaa. "Se on ehkä maailman hajamielisin hammaskeiju".

"Mmm, varsinainen törppö" vastasin.

 "Entä muistatko, kun sinulta tippui hammas kolmosen bussiin ja ensin luulit, että olet nielaissut sen ja vaikka etsittiin bussista, niin ei löydetty sitä hammasta ja sitten sulla itketti kauheasti, että miten hammaskeiju nyt sen hampaan löytää?" kysyin isommalta tytöltä. 

"Niin ja me kirjoitettiin sille lappu, että mitä oli tapahtunut ja laitettiin se mun tyynyn alle ja minun hammakeiju löysi sen ja toi rahat" jatkoi tokari tarinaa jo hieman epäilevä ilme kasvoillaan, aivan kuin miettien, että niin miten tämä kaikki voikaan olla mahdollista, jollei ihan oikeita hammaskeijuja ole olemassa.

"Mutta ei hammaskeijuksi voi siltikään alkaa aikuisena" tytöt tuumivat hieman pettyneenä.
 
Syvä huokaus. "On niin paljon työtä, jota kukaan ei näe, mutta joka on ihan hirmuisen tärkeää. Varmasti löytyy jokin keino millä olla aikuisena vähän niin kuin hammaskeiju"


- Aino

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Vuoden turhakkeiden kautta vaihtoehtojen maailmaan

Luontoliitto järjestää vuosittain vuoden turhake äänestyksen. Viime vuonna 2016 voittaja oli muovikassi! Ihan ansaitusti. Kannattaa käydä lukemassa Luontoliiton juttu aiheesta

Näitä helposti vaihdettavia, ympäristöä kuormittavia turhakkeita riittää. Usein vaihto ei vaadi kuin rippusen viitseliäisyyttä ja muutaman minuutin Googlettelua.

Joululahjan mukana tuli styroxista pakkaustäytettä, joka innosti itseäni mikrotason tutkimusmatkaan netin ihmeellisessä maailmassa. 


Nämä suikerot ovat masentavia. Niille ei oikein ole mitään järkevää käyttöä ja kuka viitsii säilytellä noita kotonaan odottaen lähetettävää särkyvän tavaran pakettia?

Muutaman jatkokäyttöidean toki muistan menneiltä ajoilta. Käytimme aikoinaan näitä styroxsuikeroita kosmetologikoulussa varpaiden erottelijoina lakkauksia tehdessä. Samoin muistan askarrelleeni näistä sykeröistä kerhossa kaulakoruja ja jonkinlaisia taideteoksia, mutta se oli vampyyrihymyn aikaa eli ollessani rautahampaita vajaa 6- vuotias. Silloin taisimme löytää myös näiden staattissähköiset ominaisuudet ja ripustelimme niitä polyestervillapaitoihin killumaan.

Saamani styroxsuikerot turvasivat kynttilöiden matkaa. Mietin, että kuinkahan tarpeellista tämä siinä laatikossa oli? Kynttilät olivat vielä erillisessä paketissa ja kuplamuovissa. Koska kukaan äiti ei oikeasti halua lahjaksi styrox-sykeröistä tehtyä kaulakorua niin voisimme aivan hyvin luopua näistä.

Ilahduin löytäessäni puolisoni ostamien kaiuttimien pakkauksesta vaihtoehdon. Paperisia tulleroita! Näähän on käteviä ja tietyllä tapaa kauniitakin. (Kauttimista ei sen enempää. Se on arka kohta ja perheriidan toistuva aihe nyt jo useatta kuukautta 😂)



Survoin tullerot purkkiin. Kiikutan purkkini takan päälle koristeeksi odottamaan sytykekäyttöä. Jos kaiuttimille kelpaa kierrätyspaperinen tullero niin miksei kynttilöillekin? (Huomasin myös vapauttavani mieheni kauttimia kohtaan tuntemaani vastenmielisyyttä kypsän aikuiseen tapaan survoessani tulleroita purkkiin ja hekumoiden polttoajatuksilla.)

Kolusin pintapuolisesti pakkauspehmusteiden maailmaa ja löysin melkoisen hienoja innovaatioita. Esim Cushion Pack tarjoaa konetta, jolla yritys voi kierrätyskäyttää vanhat pahvilaatikot valmistamalla niistä itse pakkauspehmusteita. Vaikea sanoa, että miten tuollainen kone maksaa itse itsensä takaisin, mutta eivät nuo suikerotkaan aivan ilmaisia ole.

Tykkäisin ajatella, että jossain käsityöyhteisössä tai yrityskimpassa tuommoisen koneen voisi hankkia yhdessä ja kierrättää sillätavoin tuotannossa syntyvää pahvijätettä tai vaikka myydä sytykkeenä, kuten valmistajan sivulla vinkataan. Löysinpä ihan videonkin missä tuota konetta käytetään. On se melkoinen :) 

Olen myös törmännyt popcorn- vaihtoehtoon joskus vuosia sitten tilattuani Lushilta tuotteita. Lushin verkkosivujen mukaan  nykyään käytetään perunalastujen valmistuksen sivutuotteena tulevaa perunatärkkelystä sekä sanomalehteä.

Oikein mielenkiintoisia ja innoittavia vaihtoehtoja! Monelle meistä ekologiset pakkausmateriaalit ja ympäristön huomioonottaminen yrityksen toiminnassa on tärkeää. Sellainen muokkaa mielikuvaa yrityksestä. Ehkäpä laitan tämän kirjoituksen yritykseen, josta styroxin sain. En purnatakseni vaan kertoakseni, että haluaisin ehdottomasti jatkossakin suosia heidän ekologisia tuotteitaan, mutta en halua ensi äitienpäivänä styrox-kaulanauhaa.


Tästä pääset äänestämään 2017 vuoden turhaketta sekä katsomaan edellisvuosien voittajat.


- Aino

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/muovikassi-on-vuoden-turhake-2016/
http://www.suomenluonto.fi/kilpailut/vuoden-turhake/

perjantai 10. helmikuuta 2017

MitäTänäänSyötäisiin: niin mitä sitä syötäisiin?



Ruokavalion selkiytymisen myötä on tullut kokeiltua kaikenlaista uutta ja olen tavoistani poiketen kolunnut läpi ihan reseptejäkin. Reseptin mukaan jopa kokkaillutkin. Tai no minun tapauksessa se tarkoittaa sitä, että luin reseptin kerran, katsoin, että onko kaapeissa jotain edes hitusen sinne päin menevää ja sitten sovelsin :D Ruuan laitto on sellaista luovaa puuhaa..

itsetehty vegaaniparmesaani

Muutaman onnistuneenkin jutun sain aikaiseksi. Ensimmäisenä mainittakoon makoisa vegaaninen parmesaani tai "pähkisaani" kuten lapset sitä nimittävät. Siihen pistin cashewpähkinöitä, mantelilastuja, Valioravinnon Rikas Oluthiivahiutaleita sekä suolaa. Ei niillä mitoilla niin väliä, mutta enimmäkseen pähkinää ja pari rkl hiivaa, suolaa maun mukaan. Monitoimikoneessa hurautin semmoiseksi parmesaanin kaltaiseksi. Olisiko niitä pähkinöitä ollut 2-3dl.

Pähkisaanista tuli hitti. Se on todella hyvää ja korvaa oikein kelvollisesti juuston. Samalla siitä saa monia hivenaineita, pähkinöiden ja mantelin hyödyt sekä oluthiivan b-vitamiinit mukaan lukien b12- vitamiinin, jota vähintäänkin kasvispohjaista ruokavaliota noudattavien on otettava ns. purkista.

Pähkisaanin kaveriksi pastan kera sopii tietysti pesto ja sen tein rucolasta sekä seesaminsiemenistä. Joukkoon livahti myös aurinkokuivattua tomaattia ja hieman öljyä + suolaa. Tähän olisi basilikakin kelvannut oikein mainiosti ja persilja. Rucolaa oli melkoinen kasa, läviköllinen voisi olla hyvä mitta.


Seuraavalla kerralla liottaisin siemenet ja laittaisin vaikka auringonkukan siemeniä myös mukaan koostumuksen vuoksi.

Pastan lisäksi pesto toimi mielettömän hyvin leivän päällä. Suosittelun arvoinen vaihtoehto margariineille. Kokeilin myös dipata pestoon porkkanatikkuja ja sekin toimi. Kuvittelen, että muitakin käyttökohteita löytyy.




Sekä pesto, että pähkisaani säilyivät jääkaapissa helposti noin viikon verran. Uskoisin, että näistä pesto menee huonoksi nopeammin. Pähkisaanissa nyt ei oikeastaan ole mitään mikä menisi huonoksi kuukauden aikana, mutta pitää hieman testailla sen säilyvyyttä kunhan väsään uuden satsin.

Ajoittain meidän ruokailut näyttävät ehkä hitusen ankeilta, mutta laskeskelin, että lapset syövät itseasiassa huomattavasti terveellisemmin laittamallani aterialla, joka sisältää keitettyä pastaa, pilkottua porkkanaa, kaalia, paprikaa, kurkkua sekä pähkisaania ja pestoa kuin jos ruokana olisi ollut keitettyä pastaa, nakkeja ja ketsuppia. Tai ihan vain pastaa ja ketsuppia, joka usein on lasten kanssa lopputulema vaikka tarjolla olisi millainen gourmet-kastike tahansa.





Sitten kehittelin (itselleni) tämmöisen jälkkäri- tai aamupala herkun. Kuvassa olevaan versioon meni kaurajogurttia, puolukkahilloa, mantelilastuja sekä seesaminsiemeniä. 

Upotan noita seesaminsiemeniä vähän sinne sun tänne ihan syystä. Siemenissä on nimittäin leivinjauheen, basilikan ja oreganon jälkeen eniten kalsiumia 😂.





Linkittämästäni Finelin listasta sen verran, että maitohommelit eivät kuulu ruokavaliooni ja purukumia en pitäisi fiksuna kalsiuminlähteenä. Jogurttiherkku oli todella hyvää myös näkkileipäversiona eli kaurajogurttia, puolukkahilloa ja murennettua näkkileipää. Ennakkoluulottomuutta kehiin.

Tuunasin myös kurpitsakeittoa. Kokeilin, että miltä marinoitu punajuuri ja suolakurkku maistuisi keiton seassa ja oikein hyvältä maistui. Vähän kuin borssikeitto. 



Idea syntyi, kun meni maku vedeltyäni useatta päivää pakkaseen säilömiäni kurpitsakeittoeriä. Täytyi saada hieman vaihtelua. Punajuuret tein sillain, että keitin niitä kerralla useamman kilon. Kuorin ja pilkoin. Osan punajuurista latasin uunivuokaan ja maustoin etikalla, öljyllä, timjamilla sekä suolalla ja sitten pakastin sen vuokineen päivineen.

Sujautin vuoan lähes suorilta pakkasesta uuniin ja paistoin punajuuret jolloin sain niistä uuden lisukkeen. Pakastaminen uunivuoassa folion alla toimi mainiosti ja vuokakin kesti sekä pakastuksen, että hieman kohmeisena kylmään uuniin laiton. Sellainen puolivalmishommeli vaikka vieraiden varalle. Näin punajuurista tuli todella hyvän makuisia ja skeptikollekin kelpasi jopa niin, että punajuurikammo tuli kumotuksi!




Tuunauksen alle ajautui myös kehittelemäni pulleropalleroresepti. Keksin murskata cashewpähkinöitä ja kieritellä palleroita lopuksi pähkinämurskassa. Näistäkin tuli oikein nättejä ja hyvän makuisia. Aattelin kuitenkin, että seuraavalla kerralla, kun teen näitä niin kokeilen laittaa massan joukkoon hippusen suolaa. Jotenkin  tuntuu, että kaikki se makeus kaipaa semmoista pikku ryhtiä.

Tämmöistä kokeilevaa kotikokkausta meillä useimmiten harrastetaan. En oikein tiedä, että miten muut tekevät ruokaa, itselleni tämä on ikään kuin luomista, säveltämistä. Ainakin se poikkeaa totaalisesti mieheni tavasta valmistaa syötävää. 

Reseptejä näihin ei oikeastaan ole, enkä tiedä miten paljon mitäkin laitan tai mitä joukkoon lipsahtaa. Maistelen kyllä keitoksiani matkan varrella usammankin kerran ja etenen aisteja käyttäen tunnustelemalla, että mitä keitos vielä kaipaa.

Useimmiten sävellykset ovat ainutkertaisia, eikä niillä ole nimiä. Vaikkakin lapset ovat varsin innokkaita kehittelemään niitä nimiä. Tällä viikolla meillä on ollut "bala-lala-laata", "aurinkokastiketta" sekä "tuommoista paskaa".

Ihan normi kattaus 😂

- Aino



maanantai 6. helmikuuta 2017

Kaksi todellisuutta

 Kuvittele kaksi vaihtoehtoista tilannetta

A) Olen raskaasti velkaantunut ja tuloton surkimus. Ilman pitkäaikaista työpaikkaa jään tyhjän päälle, jos korttitaloni nyt romahtaa. Ammatissani olen keskinkertainen, jatko-opinnotkin vielä roikkuvat. Lapseni eivät voi hyvin, mutta taloushuolet vievät energiani. Elämä on raskasta kituutusta eteenpäin. Olen tuomittu epäonnistumaan, ikuinen häviäjä ja elämän päähän potkima omituisuus. Kukaan ei näe sitä mitä oikeasti olen. Avun pyytäminen on mahdotonta.
B) Olen asettanut itselleni haasteen tälle vuodelle ja sen avulla käärin hihani ja tartun toimeen. Historiani vuoksi tilanteeni on haastava, mutta olen saanut paljon aikaan ja valmis selättämään loputkin hankaluudet elämässäni. Hallitsen menojani, lyhennän velkojani joka kuukausi. Minun on helpompi pyytää apua tai maksuaikaa sillä en ole tehnyt yhtään turhaa ostosta joihin menneen rahan olisin voinut käyttää lyhennyksiin. Keskityn lapsiini ja raivaan aikaa arkeeni jättämällä kulutukseen liittyvät ratkaisut pois mielestäni vuoden ajaksi.

Kirjoitan itsestäni ja molemmat vaihtoehdot ovat periaatteessa totta tai ehkä totuus on jossain puolivälissä, ken sen tietää. Kumpikin tilanne kertoo minusta tällä hetkellä, mutta sitten taas toisaalta ei. Toisena päivänä A tuntuu olevan se totuus, toisena päivänä B.

Kuinka tämänlaiset vaihtoehtoiset faktat ovat mahdollisia? Asia on kiehtonut minua vuosia ja minusta tuntuu, että olen löytänyt siihen vastauksen.


"Tunnet vain oman ajattelusi"

Jos mietin vaihtoehtoa A tulen surulliseksi ja voimattomaksi. Vaihtoehdossa B tunnen olevani tilanteeni tasalla. Minulla on täysi vapaus valita aivan kumpi tahansa ajatuskimppu. Mieleni voi vaikka kehittää kolmannen tai neljännenkin ajatusryppään näiden rinnalle. Meillä kaikilla on sellainen valinnanvapaus.

Pohdi sitä Ainoa, sitä äitiä, joka musertuisi velkojensa alle ja murehtisi päivät pitkät itkien omaa kohtaloaan. Miltä se näyttäisi lapsen silmin katsottuna? Miten se vaikuttaisi puolisooni ja läheisiini ympärilläni? Minkälainen negatiivisuuden ja surkeuden kehä siitä syntyisikään.  Siihen minulla ei ole varaa, on jätettävä alaspäin vetävät ajatukset omaan arvoonsa ja tartuttava niihin, jotka saavat oloni hyväksi.

Tai muutettava fyysistä ympäristöäni siten, että ajatusten taso nousee.

Arjen huumoria? :D

Tämä on mielestäni yksi isoimmista oivalluksista jonka voin lapsilleni opettaa. Se miten pankkitilini velkasaldo vähenee on fakta. Se miten jaksan päivittäin, missä mielentilassa olen ja kuinka paljon olen läsnä lapsilleni henkisesti on fakta.

Voin lipua ajatusteni tuottamiin tunnetiloihin surkuttelemaan itseäni ja masentua tai voin tehdä asialle jotain ja pysyä kiinni tässä hetkessä. Valitsen jälkimmäisen.

Oivallus ei ole omani tai oivallus itseasiassa on omani, mutta moni muukin on tehnyt samanlaisen oivalluksen.

"You only ever experience the world through your thoughts". 


Lainaukset ovat alkujaan peräsin Sydney Banksilta ja tähän liittyvä ymmärrys tai voisiko sanoa, että vaihtoehto, selittää mieltä, mielen toimintaa, ajattelua ja tunteita kulkee nimellä Kolme Prinsiippiä. Varmasti muunlaisiakin malleja löytyy. Jokaisen täytynee etsiä itselleen sellainen mikä resonoi oman sisimmän kanssa.

Silti ydin on sama, ajatukset vievät meitä tunteiden avulla välillä kuin pässiä narussa, siksi ajatuksille ei pitäisi antaa kovin kummoista valtaa. Ajatukset ovat vain ajatuksia kukaan ei tiedä mistä ajatus tulee tai mikä on seuraava ajatuksesi.

Oivallukseni ei tullut pyöräillessä, mutta ainakin viimeistään pyöräilyn avulla olen saanut oivallukseni palautettua aina mieleeni.

Tälle vuodelle asettamani haaste toimii kuluvan vuoden ajan mieleenpalauttajana ja auttaa minua pitämään suuntiman kohdillaan. Ei siis tälläkään kertaa mitään tekemistä tavaroiden kanssa, sori ;D

- Aino

pitkästä aikaa jokin resonoi ja huh miten resonoi! 
Parlor Hawk - Scars sekä Silhouette biisit levyltä Parlor Hawk 
kiitos, kiitos, kiitos 

lauantai 4. helmikuuta 2017

Lipsahtaa kuin saippuapala kätösistä


Joulukuussa 2016 tiskialtaan reunalle ilmestyi saippuapala. Olin antanut ideasta hienoista ennakovaroitusta miehelleni, kun käsitiskiaineputeli teki loppuaan. Loppuvuodesta puolisoni taas muistutteli, että tiskiainetta pitäisi ostaa lisää kauppareissulla. 

Omaan tyyliini kyseenalaistin tämänkin ostoksen "onko se nyt ihan pakko?" ja että "olen lukenut, että palasaippualla voisi korvata muovipullot ja litkut" enkä saanut kauppareissuilta tiskiainetta lähtemään mukaani. Sieltä jostain se ajatus sitten kai tarttui, sillä seuraavalla kerralla, kun mies oli käynyt kaupassa oli saippua löytänyt paikoilleen.



käsitiskin muoviton vaihtoehto



Merkki oli LV ja ajattelin, että voi kauhea, ei nyt millään perussaippualla voi astioita tiskata, että olisi kai pitänyt käydä Ruohonjuuressa tai jossain ekokaupassa katsomassa jotain järkkykallista saippuaa, DrBronnersia tms. hieman ekompaa versiota kuin tuo parin euron saippua.

Enhän minä kehdannut hankintaa kritisoida sillä minusta se oli melkoinen uroteko, että noin vain suit sukkelaan mies nappasi ajatuksesta kiinni ja toimi ilmoille heittämäni idean myötä.  Ennenkaikkea toimi, sillä minulla olisi hommassa voinut mennä vielä hetki 😏



käsitiskin ekologinen kaksikko



Saippua pelittää todella loistavasti! Pala on juuri sitä mitä halusinkin. Ei enää sitä harmituksen tunnetta, kun pesuainetta lurahtaa liikaa ja pullo hupenee silmissä tai muovisen materiaalin aiheuttamaa tyytymättömyyttä eikä pullon piilottelua kaappiin. Eihän ne nättejä ole ne muovipullot. Tuosta noin vaan kiposta pyöräytän tiskiharjaa muutamaan kerran saippuan päällä ja se on siinä. Lika lähtee niin kattiloista, padoista kuin pannuistakin ja vielä altaan ja kädetkin saan sillä pestyä.




Saippuoissa on eroja!



LV hajustamaton palasaippua maksoi kaupassa noin 1,50€ (en ymmärrä miten Hoivatukku- nettikauppa myy sitä hintaan 2,42€ + Alv), tiskiaineputeli liikkuu, nopealla haulla tarkasteltuna, halppisten 2€ litra ekologisten tiskiaineiden noin 9€ litra haarukassa. 

Parasta se että ei ole sitä muovipulloa! LV:n pala tuli pahvikotelossa. Pahvin voi kierrättää tai käyttää sytykkeenä. Ei muovijätettä, joka pitää kuljettaa kierrätykseen. Ei painavaa putelia, joka yksinään ostettuna ei ole painava, mutta kauppalastissa voi katkaista kamelin selän. Oikein hyvältä vaikuttaa, mutta tarkastellaanpa tätä saippuaa hieman tarkemmin. Bernerin sivuilta löysin palasaippuan tuotekortin ja kävin lävitse sen raaka-aineet.

Sodium Palmate, Sodium Palm Kernelate, Aqua, Palm Acid, Glycerin, Palm Kernel Acid, Sodium Chloride, Tetrasodium EDTA, Tetrasodium Etidronate. 


Siis mitä nää on? Aqua eli vesi, no sen tunnistin heti ja harmittomaksi totesin ja Sodium Chloride eli natriumkloridi on ihan ruokasuolaa. Ok, mutta entä tuo kaikki muu?

Sodium Palmate on öljypalmusta johdettujen rasvahappojen natriumsuola,  Sodium Palm Kernalate on myös öljypalmusta, mutta sen siemenöljystä johdettujen rasvahappojen natriumsuola. Palmuöljyn ongelmista tietoa löytyy runsain mitoin. Törmäsin aihetta kolutessani Katja Alakerttula- Leppäsen Pro Gradu- tutkielmaan. Palmuöljyä en halua suosia hankinnoissani.

Tetrasodium EDTA eli "Etyleenidiamiinitetra-asetaattia (EDTA) ja sen suoloja ja ei nopeasti biohajoavia fosfonaatteja saa lisätä vain kiinteään saippuaan, ja niiden kokonaismäärä saa olla enintään 0,6 mg/aktiiviainegramma." Kertoo EU:n lainsäädäntö. EDTA on luokiteltu "Ympäristölle vaaralliset valmistusaineet" -kappaleen alle. (Lähde) Ei vaikuta kovin hyvältä. EDTA raaka-aineen Safety Sheet näyttää myös melkoisen huolestuttavalta. 

Miten tuo saippuapala voi olla herkkäihoisille se paras vaihtoehto, kun siinä on tuommoisia ainesosia joiden kohdalla varoitetaan nimenomaan iho- ja silmä-ärsytyksestä?

Tetrasodium Etidronate puolestaan on etyleenidiamiinitetraetikkahappojohdannainen ja tämä toimii säilöntäaineena. Voi olla myös  formaldehydin johdannainen ja vielä Glyserin eli glyseroli, joka voi olla kasvi- tai eläinperäistä. Saattaa olla palmusta sekin. Ääh, ihan hirveätä skökkää 😠

No, mutta kemia ei ole tämän blogin ydin vaikka se kovasti kiinnostaakin. En osaisi tällä hetkellä vastata, että mikä sitten olisi parempi vaihtoehto ja miten noita ainesosia voisi korvata turvallisemmilla ja eettisemmillä vaihtoehdoilla. Lähinnä tuota ainesosaluetteloa eli INCIä avaamalla haluan demostroida sitä miten hankalaa on kuluttajana tietää, että onko tuote turvallinen vai kenties haitallinen. Monen ainesosan kohdalla joutuu painimaan myös sen eettisyyden kanssa vaikka ainesosa turvallinen olisikin. 

Itsekin olen vasta nyt todella herännyt palmuöljyn ongelmien suhteen ja joudun katsomaan tiettyjä tuotteita uusin silmin. Otetaan esimerkiksi leivän päällä käyttämämme rasva. Aiemmin se oli voita tai jotain voin ja kasvirasvan sekoitusta jossa ei ollut palmuöljyä. Nyt vaihdoimme täysin kasviperäiseen levitteeseen ja nyt käyttämissämme levitteissä onkin sitä palmuöljyä. Tai kuten tässä käsitiskiainehommassa, ensin jätetään muovi ja sitten lähdetään tarkastelemaan, että onko se palasaippua sittenkään niin ongelmaton.

Itselleni tämä kaikki on mielenkiintoista matkaa kohti simppelimpää ja turvallisempaa arkea, mutta kyllä tässä matkalla toistelee useammankin kerran sitä samaa vanhaa lausahdusta "tieto lisää tuskaa". Mielestäni kaikki tämä taustojen selvittäminen on vaivan arvoista ja tuo lisäarvoa elämääni. Toivon, että kirjoittaessani näistä aiheista joku toinen voi oikaista hitusen. Itsekin olen löytänyt valtavasti oikopolkuja blogien sekä keskusteluiden kautta.

Eniten tässä ärsyttää se millaisessa viidakossa me kuluttajina elämme näiden valintojemme kanssa ja miten monessa kohden meitä johdatellaan aivan surutta harhaan. Suututtaa jopa joidenkin yritysten piittaamattomuus ja asiakkaan k...tus. Toki voimme itseämmekin aina ajoittain muistuttaa, että yritys on olemassa tuottaakseen omistajilleen voittoa, piste. Liiketoimintamalliin voi rakentaa sisälle paljon hyvää ja palauttaa osan voitosta yhteisölle tai ihmisyydelle, mutta voi sinne rakennella myös paljon röyhkeää hyväksikäyttöä ja pahuuttakin.

Tässä kulutuskulttuurissa, jossa elämme, on valtavasti mätää. Itse olen ottanut selkeästi omakseni ajatuksen, että kuluttajana äänestän rahan käytölläni. Haluan löytää vähiten haittaa maailmalle aiheuttavan vaihtoehdon aivan kaikessa ja suosia sitä. 

On kuitenkin annettava itselle lupa edetä pienin askelin, yksi muutos kerrallaan, kohti parempaa ja jätettävä entisten valintojen epäonnistumiset taaksensa. Se on ollut paras mahdollinen valinta siinä hetkessä, sen hetkisellä ymmärryksellä.



- Aino