Kulutuskäyttäytyminen ja tyyli

Lähdettyäni karsimaan elämästäni turhia tavaroita ja ajauduttuani yhä syvemmälle minimalismin ihmeelliseen maailmaan olen pohtinut paljon kuluttamista ja kulutuskäyttäytymistä. Luonnollisesti teen sitä melko pitkälti omasta kokemusmaailmastani käsin, mutta jonkin verran olen aihetta myös opiskellut.
 

Oppiaineeni yliopistolla on markkinointi. Olen kummallinen kätilön ja markkinoijan yhdistelmä. En itsekään ihan vielä tiedä, että mitä sillä yhdistelmällä teen, mutta tässä tietyllä tapaa teen koko ajan.

Lähinnä sieltä markkinoinnin puolelta olen riipinyt matkaani noita "hienoja" termejä kuin "kuluttajuus", "kulutusyhteiskunta" ja se "kuluttajakäyttäytyminen" tai "kulutuskäyttäytyminen". Jos totta puhutaan niin olen melko surkea markkinoinnissa. Enpä tiedä, että osaisinko tehdä perinteistä markkinointia yhdenkään yrityksen tarpeisiin. Suurin henkilökohtainen esteeni on eettisyys tai idealismi. Luultavasti molemmat. Elän täysin avoimesti, kaapin ovet levällään oman idealismini ja hippeilyni kanssa. 

En voi sanoa etteikö muiden mielipiteet minua kiinnostaisi, kiinnostavat kovastikin, mutta eivät juurikaan vaivaa.  Eivät vaivaa sillä en anna ajatuksille niin kovasti arvoa muutenkaan, ne kun ovat vain ajatuksia ja jokaisella on vielä kaiken lisäksi oikeus mielipiteisiinsä. Oravat tuolla juoksevat pitkin terassin katteita ja rikkovat ajatuksenjuoksuani. Niillä on siihen oikeus.

Jep, että semmoisia ajatuksia, mutta oli minulla ihan tarinakin kerrottavana.

Kulutuskäyttäytyminen tyylin ilmentäjänä

Siitä kulutuskäyttäytymisestä tuumin sellaisia asioita, että jo ihan tutkimustenkin mukaan ihmisten kuluttaminen on kasvanut eksponentiaalisesti. Meidän aikakausi, tämä ihmismassa tässä näin, kuluttaa maapallon varoja enemmän kuin kaikki ihmiset maapallolla yhteensä ennen meitä. Me rouskutetaan maan kuorelta ja kuoren alta materiaalia ja tungetaan samat semmoisenaan tai muokattuna luontoon takaisin, kiihtyvällä tahdilla.

Hirmuisen iso osa tästä materiaalista on yhtä yksittäistä käyttötarkoitusta varten luotua. Se on joko jonkin tuotteen pakkaus tai kerta- tai lähes kertakäyttöinen hyödyke. Itse siitä kestokulutustavarasta, jota tarvitsemme tai josta saadaan se hyöty tai tyydytetään jokin tarve, siitä ei tule aina niinkään ongelmaa. Ongelmissa olemme erityisesti niiden kääreiden kanssa.

Nämä kääreet ovat yksi osa markkinoijan ja mainosihmisen työnsarkaa. Pakkauksien materiaaleja, värejä, tekstejä, fontteja, logoja, muotoa jne on tutkittu miljardien dollareiden arvosta. Pakkaus on monessa kohtaa se millä myydään. 

Vaikkapa Apple on testannut omien pakkauksiensa avaamisen kestävää aikaa ja kuluttajan saamaa elämystä iPhone- pakkauksen avaamisen tuomista fiiliksistä isolla rahalla ja päätynyt tiettyyn sekunttilukuun, jonka iPhone- pakkauksen avaamisen tulee kestää, että tuotteesta saisi härpäkkeelle rakennettuun imagoon soveltuvan elämyksen. 

Hirveetä skökkää. Vaan ymmärtäähän sen tietty, jos iPhonen kuoriminen paketista on elämän kohokohta. Silti tämä ei ole ihan niin yksinkertaista, että voisi todeta, että myydään iPhone bulkkina jostain laarista. En edes minä ole niin pesunkestävä ekoaktivisti, että tahtoisin luopua uuden tavaran tuomasta elämyksestä. 

Kun ostan jotain niin ostan harkiten ja kun ostan niin haluan myös sen elämyksen. Haluan ihastua. Pidän niistä tavaroistani, joita minulla on ja haluan, että ne tuntuvat laadukkailta ja ovat laadukkaita. Mielellään niihin saisi liittyä myös jokin tarina. Niitä tavaroita vaalin ja pidän hyvin ja siksi ne myös kestävät.

Pidän merkkituotteistakin sekä siitä mielikuvasta, jonka kuvittelen tuotteen minusta muille antavan. En ostaisi muuta puhelinta tai kannettavaa sillä minusta minun tyyliini vain sopii Apple ja Biolan. Tämä on sitä brändäystä ja brändimielikuvaa. (Siinä tuli luultavasti oppiaineeni etovimmat sanat markkinointimixin lisäksi, muita en sitten juuri tiedäkään XD..)

Jännin osa tässä tarinassa on tästä kaikesta juontava kysymys; mutta miksi? Miksi minusta muka vain vaikkapa Apple ajaa asiansa kanssani? Miksi sillä on minulle merkitystä? Minkä takia iskin silmäni juuri näihin tuotteisiin?  Mikä siellä taustalla ohjaa minun kulutuskäyttäytymistäni?

Itse tiedän, että se on hyvin pitkälle, ei suinkaan eettisyys, vaan esteettisyys. Esineen tai tavaran, miksei myös palvelun tai ravintolan, ulkonäkö, muotoilu, fiilis ja tuntuma.

Tästä seuraakin se kaikista kiperin kysymys mitä olen itselleni asetellut; olenko oikeasti vaikkapa muovia vastaan sen ympäristölle aiheuttamien haittojen vuoksi vai onko pohjimmainen syyni muovivastaisuuteeni se, että pidän muovia epäesteettisenä materiaalina ja olen vasta sen jälkeen löytänyt käypiä selityksiä muovivastaisuuteeni? 

En tosin tiedä, että onko sosiaalisesti hyväksyttävämpää perustella valintojani sillä, että muovi näyttää kamalalta vai sillä, että se on luonnolle inha materiaali, joka kerää itseensä myrkkyjä ja vapauttaa estrogeenin kaltaisesti vaikuttavia yhdisteitä ruokaamme.

Olen sujut sen kanssa, että esteettisyys ohjaa valintojani, mutta mistä johtuu, että nykyisin minusta esteettisintä on kaikenlainen "luomuilu ja hippeily"? Hyllyriveittäin lasitölkkejä eikä etiketin etikettiä missään. Makuni on muuttunut siitä mitä se oli vaikkapa neljä vuotta sitten. Nykyisin puhtaat, tyhjät pinnat ja valkoisuus vetävät puoleensa, kun joskus aikoja sitten puoleensa veti tumma goottiromanttinen dekadenssi.

Ilmentääkö tyylini arvojani vai toisin päin? 

Todellisuudessahan tällä kaikella ei ole mitään väliä, sillä vain se mitä teet merkitsee, mutta jos asioiden pähkiminen juurta jaksaen saa kehitystä aikaan niin sittenhän se kannattaa.

- Aino

laitetaas soittolistalle Amy Macdonald -Barrowland Ballroom biisi ihan sen vuoksi, että gimmalta on tulossa jossain vaiheessa uusi levy!