30 päivän tavarapeli

Vaikkapa muutto on hyvä syy käynnistää tavarapeli. Keksimme 30 päivän tavarapelin vanhimmalle pojallemme muutettuamme uusperheenä saman katon alle. Rakensimme taloomme perheemme kasvaneen tilantarpeen vuoksi muutaman lastenhuoneen lisää ja ennen remontin valmistumista ja uuteen huoneeseensa asettumista poikamme sai haasteen.

Astetta haastavampi peli :)

Esikoisen huone oli levähtänyt totaalisesti käsiin. Uusien perheenjäsenten ja muiden elämäntapahtumien vuoksi kiinnostus oman huoneen kunnossapitoon oli jokseenkin lopahtanut ja kun tilanne oli päässyt tarpeeksi pitkälle ei lapsen omat taidot ja voimat enää riittäneet huoneen järjestelyyn ja siivoamiseen. Hän ei juurikaan viettänyt aikaa huoneessaan vaan ahdistui siellä.

Samalla huomasimme, että poika oli kasvanut ulos parvisängystään ja sen alle sijoitetusta työpöydästä. Huone ei enää kalusteiltaan palvellut venähtänyttä poikaa, jonka tarpeetkin olivat muuttuneet. Toiveissa oli enemmän tilaa kavereille, lukemiselle ja pelaamiselle.

Kaaos

 

Pelin säännöt laadittiin varsin yksinkertaisiksi, mutta kaikki alkoi siitä, että huone tyhjennettiin ja kuurattiin lattiasta kattoon. Raivasin kaiken pois. Järjestelin mahdottomalta romukasalta näyttävän tavara-arsenaalin lopulta muutamaan laatikkoon ja jäkiskassiin. 

Huone oli todellakin melkoisessa kunnossa. Metsäretkiltä haalitut käävät ja muut aarteet olivat kasvaneet oman pienen eliökuntansa, samoin roskikseen oli kerääntynyt melko iljettävä populaatio. Iso osa lattialla olevasta roinasta oli roskaa. Huoneesta heijastui pienen miehenalun sisäinen maailma muutosten keskellä.

Mitään en heittänyt pois selkeitä roskia ja pilalle menneitä tai elukoita kasvavia juttuja lukuunottamatta. Muun järjestelin kiltisti laatikoihin. Pistin mieleen, että mitä minnekin pakkasin. 

Sitten hankimme uuden esiteinille paremmin sopivan sängyn ja päädyimme luopumaan kirjoituspöydästä. Poikamme myöhemmin fiksusti kertoikin, että yli 80% lapsista ei enää käytä kirjoituspöytää vaan tekee läksynsä jossain muualla. No, meillä se luku on 100%, ihan turha edes yrittää..

Pelin säännöt 

 

• Joka päivä 30 päivän ajan poika saisi pyytää yhden tavaran päivässä. 
• Kotitöitä, palveluksia, opiskelua, lukemista ym tekemällä toiveita voisi tienata lisää. 
• Luopumalla lopullisesti yhdestä tavarasta tienaa yhden toiveen lisää. 
• 30 päivän kuluttua hän saisi kaikki tavaransa takaisin.

Urakan palkintona on PlayStation 4 sekä hänen itse valitsema peli siihen. Osan pleikkarahoista poika oli säästänyt jo aiemmin itse, joten kyse oli nyt siitä luvasta hankkia uusi pelikone sekä puuttuvasta rahoituksesta.

Ennen pelin aloitusta jätkällä oli kaksi päivää aikaa päättää, että lähteekö hän mukaan peliin. Jos hän lähtisi niin sitä ei enää voisi perua, aikaa menisi 30 päivää ja hän saisi tavaransa sitten takaisin sekä luvatun pleikan ja pelin kaikesta huolimatta. Tarjous oli sen verran hyvä, että tietysti poika lähti mukaan.

Elämä puuttuu peliin

Tässä kohden helposti ajattelee, että hetkonen, mutta eihän tässä mitään tarvitse pelata tai, että miten tilanne oikeasti muuttuu, mutta luottoa ystäväiseni, kyllä se muuttuu. Ihmisen mieli on jännä, luotimme siihen, että tietyt lainalaisuudet lähtevät toimimaan ja niinhän ne toimivat.

Joitakin päiviä pelin alusta koko homma tuntui pojasta ahdistavalta ja hänellä oli kauhea kiire tienata lisätoiveita. Iski pelko, ettei hän ehtisi tienaamaan kaikkea tavaraansa takaisin. Ensimmäisen viikon aikana hänellä oli tosipuheessa jo lähes puolet omistamistaan tavaroista takaisin. 

Mittasuhteet olivat jokseenkin hataralla pohjalla, pojalla ei ollut mitään käsitystä omistamansa tavaran todellisesta määrästä. Hänelle se oli ollut kaiken muun henkisen taakan kanssa Mount Everest, jota hän ei pystyisi kuuna päivänä voittamaan. Ei ihme, että lasta ahdisti.

Kohtuuden nimissä laskimme esimerkiksi Aku Ankan taskukirjat yhdeksi tavaraksi ja ne hän toivoi melko pian takaisin ja rauhoittui sen jälkeen huomattavasti. Lopulta kävi niin, että meni päiviä ettei toiveita tullut. Poju ei halunnut enää tavaroitaan.

Urhea pelaajamme oli tyytyväinen huoneeseensa. Ihan heti hän ei kehdannut sitä minulle myöntää vaan puhui isälleen :)

Huone oli todellakin viihtyisä. Kaikki matot ja tekstiilit oli pesty ja ne sai puhtaana takaisin. Yhtäkkiä huoneessa vietettiin aikaa ja sinne oli mukava kutsua vieraita. Meillä rauhoittui kotona, kun oma tila veti puoleensa eivätkä kaikki hakeutuneet koko aikaa olohuoneeseen toistensa ärsytettäviksi. Peli toimi. Kaaos talttui.

Järjestys ja tyhjä tila antaa mielen levätä.

Loppusaldo kaikesta noin materian puolesta oli Pleikkari, uusi peli, viihtyisä ja siisti huone. Keräilijäluonteen on vaikea pitää huonettaan todella siistinä, mutta ei se enää ole sen koommin niin järkyttävään kuntoon päässyt.

Pelin aikana tavaraa väheni noin neljäsosa ja toinen neljäsosa myytiin lopulta kirpputorilla, koska poika ei enää tahtonut sitä tavaraa takaisin. Puolet turhasta roinasta tuli karsittua! Yksi parvisänky, työtuoli ja kirjoituspöytä lähtivät kiertoon. 

Kaiken lopussa tärkeintä oli pojan rauhoittunut mieli ja parempi olo. Saimme arvokkaan opetuksen ja kokemuksen perheenä. Tästä olemme voineet ammentaa elämänoppia myöhemminkin.

Minä tienasin uusperheen tuoreena äitinä kannukseni. Olin aikuisena huomannut lapsen kurjan olon ja puuttunut siihen. Toteutustapani oli ehkä hieman shokki, mutta en usko, että olisin keksinyt siinä tilanteessa parempaakaan. Kun ohjurina tekemisessä on toisen hyvinvointi ja rakkaus niin ei se pieleen mene.

Piti tehdä jotain tarpeeksi näyttävää, että voittaisin varsin älykkään miehenalun luottamuksen.

Ihminen voi paremmin, kun mieli rauhoittuu. 

- Aino