MitäTänäänSyötäisiin: niin mitä sitä syötäisiin?

Ruokavalion selkiytymisen myötä on tullut kokeiltua kaikenlaista uutta ja olen tavoistani poiketen kolunnut läpi ihan reseptejäkin. Reseptin mukaan jopa kokkaillutkin. Tai no minun tapauksessa se tarkoittaa sitä, että luin reseptin kerran, katsoin, että onko kaapeissa jotain edes hitusen sinne päin menevää ja sitten sovelsin :D Ruuan laitto on sellaista luovaa puuhaa..

Muutaman onnistuneenkin jutun sain aikaiseksi. Ensimmäisenä mainittakoon makoisa vegaaninen parmesaani tai "pähkisaani" kuten lapset sitä nimittävät. Siihen pistin cashewpähkinöitä, mantelilastuja, Valioravinnon Rikas Oluthiivahiutaleita sekä suolaa. Ei niillä mitoilla niin väliä, mutta enimmäkseen pähkinää ja pari rkl hiivaa, suolaa maun mukaan. Monitoimikoneessa hurautin semmoiseksi parmesaanin kaltaiseksi. Olisiko niitä pähkinöitä ollut 2-3dl.

Pähkisaanista tuli hitti. Se on todella hyvää ja korvaa oikein kelvollisesti juuston. Samalla siitä saa monia hivenaineita, pähkinöiden ja mantelin hyödyt sekä oluthiivan b-vitamiinit mukaan lukien b12- vitamiinin, jota vähintäänkin kasvispohjaista ruokavaliota noudattavien on otettava ns. purkista.

Pähkisaanin kaveriksi pastan kera sopii tietysti pesto ja sen tein rucolasta sekä seesaminsiemenistä. Joukkoon livahti myös aurinkokuivattua tomaattia ja hieman öljyä + suolaa. Tähän olisi basilikakin kelvannut oikein mainiosti ja persilja. Rucolaa oli melkoinen kasa, läviköllinen voisi olla hyvä mitta.

Seuraavalla kerralla liottaisin siemenet ja laittaisin vaikka auringonkukan siemeniä myös mukaan koostumuksen vuoksi.

Pastan lisäksi pesto toimi mielettömän hyvin leivän päällä. Suosittelun arvoinen vaihtoehto margariineille. Kokeilin myös dipata pestoon porkkanatikkuja ja sekin toimi. Kuvittelen, että muitakin käyttökohteita löytyy.

Sekä pesto, että pähkisaani säilyivät jääkaapissa helposti noin viikon verran. Uskoisin, että näistä pesto menee huonoksi nopeammin. Pähkisaanissa nyt ei oikeastaan ole mitään mikä menisi huonoksi kuukauden aikana, mutta pitää hieman testailla sen säilyvyyttä kunhan väsään uuden satsin.

Ajoittain meidän ruokailut näyttävät ehkä hitusen ankeilta, mutta laskeskelin, että lapset syövät itseasiassa huomattavasti terveellisemmin laittamallani aterialla, joka sisältää keitettyä pastaa, pilkottua porkkanaa, kaalia, paprikaa, kurkkua sekä pähkisaania ja pestoa kuin jos ruokana olisi ollut keitettyä pastaa, nakkeja ja ketsuppia. Tai ihan vain pastaa ja ketsuppia, joka usein on lasten kanssa lopputulema vaikka tarjolla olisi millainen gourmet-kastike tahansa.

Sitten kehittelin (itselleni) tämmöisen jälkkäri- tai aamupala herkun. Kuvassa olevaan versioon meni kaurajogurttia, puolukkahilloa, mantelilastuja sekä seesaminsiemeniä. 

Upotan noita seesaminsiemeniä vähän sinne sun tänne ihan syystä. Siemenissä on nimittäin leivinjauheen, basilikan ja oreganon jälkeen eniten kalsiumia 😂.

Linkittämästäni Finelin listasta sen verran, että maitohommelit eivät kuulu ruokavaliooni ja purukumia en pitäisi fiksuna kalsiuminlähteenä. Jogurttiherkku oli todella hyvää myös näkkileipäversiona eli kaurajogurttia, puolukkahilloa ja murennettua näkkileipää. Ennakkoluulottomuutta kehiin.

Tuunasin myös kurpitsakeittoa. Kokeilin, että miltä marinoitu punajuuri ja suolakurkku maistuisi keiton seassa ja oikein hyvältä maistui. Vähän kuin borssikeitto. 

Idea syntyi, kun meni maku vedeltyäni useatta päivää pakkaseen säilömiäni kurpitsakeittoeriä. Täytyi saada hieman vaihtelua. Punajuuret tein sillain, että keitin niitä kerralla useamman kilon. Kuorin ja pilkoin. Osan punajuurista latasin uunivuokaan ja maustoin etikalla, öljyllä, timjamilla sekä suolalla ja sitten pakastin sen vuokineen päivineen.

Sujautin vuoan lähes suorilta pakkasesta uuniin ja paistoin punajuuret jolloin sain niistä uuden lisukkeen. Pakastaminen uunivuoassa folion alla toimi mainiosti ja vuokakin kesti sekä pakastuksen, että hieman kohmeisena kylmään uuniin laiton. Sellainen puolivalmishommeli vaikka vieraiden varalle. Näin punajuurista tuli todella hyvän makuisia ja skeptikollekin kelpasi jopa niin, että punajuurikammo tuli kumotuksi!

Tuunauksen alle ajautui myös kehittelemäni pulleropalleroresepti. Keksin murskata cashewpähkinöitä ja kieritellä palleroita lopuksi pähkinämurskassa. Näistäkin tuli oikein nättejä ja hyvän makuisia. Aattelin kuitenkin, että seuraavalla kerralla, kun teen näitä niin kokeilen laittaa massan joukkoon hippusen suolaa. Jotenkin  tuntuu, että kaikki se makeus kaipaa semmoista pikku ryhtiä.

Tämmöistä kokeilevaa kotikokkausta meillä useimmiten harrastetaan. En oikein tiedä, että miten muut tekevät ruokaa, itselleni tämä on ikään kuin luomista, säveltämistä. Ainakin se poikkeaa totaalisesti mieheni tavasta valmistaa syötävää. 

Reseptejä näihin ei oikeastaan ole, enkä tiedä miten paljon mitäkin laitan tai mitä joukkoon lipsahtaa. Maistelen kyllä keitoksiani matkan varrella usammankin kerran ja etenen aisteja käyttäen tunnustelemalla, että mitä keitos vielä kaipaa.

Useimmiten sävellykset ovat ainutkertaisia, eikä niillä ole nimiä. Vaikkakin lapset ovat varsin innokkaita kehittelemään niitä nimiä. Tällä viikolla meillä on ollut "bala-lala-laata", "aurinkokastiketta" sekä "tuommoista paskaa".

Ihan normi kattaus 😂

- Aino