Tänään Hävikkihaasteen viimeinen päivä

Näin se on taas viikko vierähtänyt elämästä. Vielä viimeinen kirjoitus tälle viikolle Hävikkihaasteeni mukaisesti. 

Antaisin omalle suoritukselleni haasteen kanssa semmosen seiska puolosen. Tämä siitä syystä, että tekstit eivät ole aina tulleet ihan ajoillaan vaikka niitä on joka päivä kirjoitettu. 

Samoin joudun tunnustamaan kahvilakkoni osalta, että viime torstaina päädyin ottamaan pikkukupin kahvia töissä ihan siksi, että olisin ylipäänsä työkuntoinen. 

Silloin konkretisoitui kofeiinin vieroitusoireet megalomaanisella päänsäryllä, joka oli ajaa itkemään vessan nurkkaan. Kahvi ei voi tehdä hyvää ihmiselle! Ihan järkyttävää.

Sitä ennen join työporukan risteilyllä kahvikupillisen sillä ihana valkosuklaajuustokakku tuntui vaativan sitä ja olihan kahvi jo valmiiksi keitetty ja olisi mennyt hävikkiin. 

Kappas miten helppoa sitä on itselleen perustella lipsahduksia :D 

Sain paljon hyviä neuvoja esimerkiksi siirtyä kolajuomiin, mutta enpä usko. Se olisi menoa ojasta allikkoa sivuten suoraan lietekaivoon. Eiköhän se ole minun ja kahvin suhde nyt lopullisesti katkolla. Tosin tätä olen luvannut monesti aiemminkin. 

Vastakeitetty kahvi tuoksuu uskomattoman hyvältä vaikka maku ei nyt varsinaisesti niin hyvä olekaan. Teet voisin juoda kaapista pois ja luulen, että tarvitsen syksyyn ja talvipakkasille sen höyryävän kupin viereeni sekä käsieni lämmöksi. Se vain jotenkin kuuluu asiaan, mutta erilaisia yrttihaudukkeita saa vaikkapa ihan tuolta takapihalta. Kenties aktivoidun taas hortoilemaan teen tuskissani. 

Meillä ei päästy nollahävikkiin, mutta keskustelua tämä viikko aiheutti ja koska mieskin joutuu kauttani olemaan mukana näissä torikokouksissa ja kuuntelemaan vauhkoamistani niin kyllä sinnekin suuntaan aina jotain tarttuu. Mennään perheenä eteenpäin askel kerrallaan.

Yhden ihan loistavimmista ja yksinkertaisimmista jutuista kuulin Forssan paneelin jälkeen keskustellessani museossa minut tunnistaneen rouvan kanssa pienperheen hävikistä. Sekä siinä keskustelussa, että myös aiemmin leipä on noussut hankalaksi elintervikkeeksi. Se jos mikä tahtoo pilaantua. 

Yhden tai kahden hengen taloudelle leipäpussit ovat usein liian isoja ja onhan se tuore leipä jotain ihan toista kuin aina pakasteesta ottaa. Kerroin nähneeni joskus kaupan palvelutiskillä, että puolittivat leipää asiakkaalle ettei tarvinnut kokonaista ostaa. 

Samalla tavalla voisi puolittaa tuoreen leivän vaikka ystävän kanssa. Voisimme muutoinkin aktivoitua ruuan jakamisessa. Silloin voitaisiin ostaa isommissa pakkauksissa tai irtona säästäen hinnassa ja pakkausmateriaaleissa, mutta kotiin ei kasautuisi hirmuista varastoa pilaantumaan.  

Meilläkin on noita jouluajan ja synttärien leipomuksiin ja ruuanlaittoon käytettäviä mausteita monen vuoden takaa, kun ei ne vaan kulu. 

Ihan hyvin voisin ostaa kavereiden kanssa yhden pussin vaikkapa sitä käsittämätöntä pomeranssin kuorta ja jakaa siitä niitä muutaman teelusikan annoksia ettei se pussi jää tänne pyörimään vuosikausiksi. 

Hulluinta on se, että meidän kaikkien kaapeista löytyy niitä lojuvia pusseja, jotka parhaimpana päivänä tippuvat sieltä leviten pitkin keittiön mattoa. 

Tietysti voi aina kyseenalaistaa senkin, että tarvitseeko resepti ihan oikeasti juuri tämän harvinaisen ainesosan, jota mikään muu resepti ei tunnista omakseen.

Kavereiden kanssa jakaminen on enemmän kuin suotavaa. Sain ystävältäni aikoinaan myös loistovinkin ruskeiden banaanien pakastamisesta. 

Meillä oli vielä jossain piilossa minigrip- pussi ja sinne kuorin nuo melkoisen rusehtavaksi päässeet banaanit ja laitoin pakkaseen. Ne on mitä parhaimpia ja raikkaimpia smoothien pohjia.

Erityisesti vihersmoothiet on välillä hieman, no jännän makuisia, mutta jäinen banaani kylmentää juoman ja samalla esim selleri ei maistu niin läpitunkevalta.

Minigrip- pussin voi muuten pestä moneen kertaan. Hommaan käy myös vaikkapa tyhjä leviterasia tai muu pakkaus, leipä- tai hevipussi ja onhan sitä monella niitä ihan ostettuja pakasterasioitakin.

Itse kun en oikein tuota muovia arvosta niin korvat höröllä kuuntelin tuossa päivänä eräänä, että lasitölkkiinkin voi pakastaa. En ole vielä uskaltanut kokeilla sitä, mutta koluttuani lukuisia kuvia ja blogeja netissä täytynee uskoa, että kyllä se vaan käy päinsä sekin juttu.  

pitkästä aikaa laitetaan jotain hyvää soittolistalle, Reptile Youth - Above levyltä Rivers That Run For A Sea That Is Gone

- Aino