Oikomishoidossa aikuisena osa 3.

Hampaista lähti rojua! Voi hurja miltä tuntui, kun yhtäkkiä Milla, ihastuttava oikojani, veti jollain hehtaari tongilla alahampaiden sisäkaaren veks pois "ja tätä me ei tarvita enää".

Kielellä kestää tottua uuteen suoraan alariviin sekä rautalangan puutteeseen. Poskiraukkanikin pääsevät vihdoin eroon viereensä parkkeeranneista rautakoukuista, jotka pureutuivat kivasti limakalvoon.

Kattoin, että häkkyrähän oli ihan mun uudenvuoden tinan näköinen XD (ei vaineskaan, tina näytti kikkeliltä). Kiikutin tuon vehkeen metallinkeräykseen kunhan olin kuvaillut sitä pojan ällistykseksi. Ei meinannut millään mennä jakeluun, että miksi ihmeessä haluan ottaa jostain mun suussa olleesta metallihäkkyrästä kuvia. Arvatkaas se ilme, kun kerroin, että " joo mää paan nää nettiin"

Tästä hommasta oon kirjoitellunna aiemminkin. Ja sen jälkeenkin.

Tämä kaikki tarkoittaa nyt sitä, että loppu häämöttää kyllä, mutta vielä on hommia. Oikomishoidossani siirrytään ensi viikolla ns aktiivivaiheesta retentiovaiheeseen. Tätä kestää ainakin semmoiset puolivuotta ja on todella tärkeä vaihe oikomisessa. 

Aktiivivaiheessa tai varsinaisessa oikomisessa hammasta ympäröivät kudokset ja luu muuttuvat, mutta niiden rakenne ei palaudu kuin vasta retentiovaiheessa, kun hammas on vapaassa purennassa ja hampaisiin ja purentaan kohdistuu oikea purentavoima. Ikenen kollageenisäikeet uusiutuvat 3-6 kuukaudessa ja elastisten säikeiden kanssa voi mennä jopa yli vuoden. Hiljaa hyvä tulee. Tällain näin kovan työn tulosten pitäisi kans asettua jäädäkseen.

Taas otettiin muottia. Suun täydeltä sitä ihanaa tahnaa, joka tuntuu irroittavan hampaat braketteineen. Mitään sen enempiä ei oikeasti lähtenyt.

Muottien avulla tehdään valokset ja niiden avulla sitten jonkinlaisia retentiolevyjä ja purentakisko yöksi. Noista retentiohommista kirjoittelen, kun tiedän, että mitä ne tarkoittaa kohdallani. En kehannut kysyä ja toisaalta siinä tuolissa pötkötellessä harvemmin pystyy muodostamaan ymmärrettävää puhetta.

Oikojani heitti herjalla, että semmoinen yökisko pitäisi melkein olla lakisääteinen, sen verran hyötyä siitä on, jos on narskutteluvinkeitä ja muuta vaivaa yöllisen leukailun kanssa. Ei siitä mitään haittaakaan ole. 

Itselläni narskuttelu kuuluu ehdottomasti stressiin. Pitää purra hammasta, kun ei muuten asiat kulje oman mielen mukaan ;)

Yöllisistä huveistani on koko joukko harmia. Ensinnäkin se rasittaa leukaniveliä ja posket on usein kipeät. Ikenien vetäytymisestä kerroinkin jo aiemmin. Huomaan semmoisen jäykkyyden ja jomotuksen aamuisin niskassa asti, jos olen unissani jauhanut merkkareita. Samoin se kirskuttelu pistää hampaat vihlomaan kummallisista paikoista ja ihan yllättäen. Mieskin tuossa huomauttelee, että on hänkin sitä joskus kuullut sitä narskuntaa. Kuulemma kainaloon nukahtaessakin saatan narskutella.

Yökiskon avulla hampaiden pitäisi myös pysyä suorassa eli se on osa tuota retentioylläpitoa. Se tulee jäädäkseen koko loppuelämäksi. (ellei nyt sitten keksitä jotain tajunnan mullistavaa vaihtoehtoa) Hyvästi nirskutus ja narskutus, bye bye!

Hulluinta kuitenkin on, että jo ensi viikolla nää lähtee! Nyt alkaa kesäkuu, ei joulukuu. Jollei aikoja olis tuossa lapulla jo varattuna niin epäilisin, että nyt on tapahtunut jokin kauhea erhe.

Edelleen tuli kehuja siitä miten puhtaana hampaat on pysyneet, jes. Ei siis mitään huomautettavaa hammastahnasta.


- Aino